Isän silmin2019-09-27T23:10:20+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://isansilmin.vuodatus.net/isansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Aika ei kasva puissa]]> Minulle on tarjottu uutta työpaikkaa ja tehtävät vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta, eikä palkkakaan ole huono. Ainoa ongelma asiassa on pidentyvä työmatka, sillä ilman omaa autoa julkisilla välineillä työmatka-aika kasvaisi kokonaisuudessaan tunti per päivä. Oman auton kanssa merkittävää eroa nykyiseen työmatkaan ei syntyisi. Meidän perheessä on jo kyllä yksi auto, mutta Kaisa tarvitsee sitä omaa työtänsä varten. Toisen auton hankkiminen on mahdollista, mutta mikä on sen hinta.
Tässä vastakkain asettelussa, mielenkiintoinen työ - perheen kanssa viettetty aika - ympäristö, ei ole vaikea todeta kuka häviää. Ympäristö. Valinta ei silti ole helppo. Lentomatkailussa voi maksaa vapaaehtoista ympäristöveroa, mutta kuka kehittäisi menetelmän työmatkailua varten? Jos voin olla tunnin enemmän perheeni kanssa joka päivä, toisen auton valitseminen ei ole vaikeaa, mutta viheromaatuntoani helpottaisi, jos voisin kompensoida sen jotenkin.
Mikä on bensiinin ekologinen jalanjälki? Pelkkien hiilidioksiidi-päästöjen laskeminen ei riitä, koska siinä syntyy myös muita saasteita, eikä bensiinin valmistaminen ja kuljettaminenkaan ole ilmaista. Entä käytetyn auton hankkiminen verrattuna uuteen? Vanha kuluttaa enemmän kuin uusimmat ekoautot, mutta toisaalta se on jo olemassa. Entä renkaat, öljyt ja muut osat?
Tarkkaa laskutoimitusta tuskin kukaan pystyy tekemään, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja olisi hyvä olla. Ja jos nyt jotenkin saataisiin laskettua kokonaiskulutus ympäristön kannalta, niin olisi yhä auki kuinka sitten hyvittäisin saastuttamiseni. Voisinhan tehdä tietysti tehdä jotain aivan ominpäin, mutta ilman johonkin perustuvaa faktaa ja mittaria, siitä todennäköisesti tulisi vain itsensä ja ympäristön pettämistä.
Loppujen lopuksi ympäristöä ei pelasta muu kuin absoluuttinen kulutuksen vähentäminen, joten tällainen plus-miinus peli ekotekojen ja ekomokien välillä ei toimi. Mutta se voisi olla lähtökohta minkä perusteella ihmiset pystyisivät punnitsemaan tekojensa ekologista vaikutusta ja siten asettamaan eri asioita vaakakuppiin, ja mahdollisesti kompensoimaan niitä. Nyt on esimerkiksi liian helppo valita saastuttaminen voittaakseen lisää aikaa.
]]>2007-10-29T21:05:00+02:002019-09-27T23:08:49+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/10/aika-ei-kasva-puissaisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Reseptikasa]]>makuhaku.fi ja kotikokki.net. Molemmat muodostavat omalla tavallaan yhteisöä ruuanlaitosta ja resepteistä kiinnostuneille. Makuhaku pohjaa ihmisten pitämiin ruokablogeihin, kun taas Kotikokki tarjoaa mahdollisuuden jakaa ja arkistoida reseptejä toisten ihmisten kanssa. Molempien avulla löytyi nopeasti herkullisen näköisiä ruokia.
Perinteisesti meidän perhe on kaivanut uudet reseptinsä S-Ryhmän Yhteishyvän mukana tulevasta Ruokamaailmasta. Jotain on myös löytynyt Pirkka-lehdestä ja erilaisista naisten- ja perhelehdistä. Kaikkien näiden ongelma on, että ne ruokavihkoset ja lehtileikkeet hautautuvat epämääräiseen reseptikasaan, josta harvemmin löytää haluamaansa.
Nettipalvelut tietysti ratkaisevat tämän ongelman. Niiden haittapuoli on taas se, että reseptit joutuu käytännössä aina printtaamaan, jotta ohjeet saisi kätevästi keittiöön. Eikä niitä printtejä raaski heittää poiskaan, kun samaa ruokaa kuitenkin laitetaan tulevaisuudessa. Näin se epämääräinen reseptikasa kasvaa vain kasvamistaan. Entäs jos nuo reseptit saisi kätevästi kännykkään, ja mieluiten ilman kalliita datan siirtokuluja. Ja kun oikein heittää propellipään kehiin, niin voisi pohtia miksei kännykkä myös osaisi lukea reseptejä ääneen ja ymmärtäisi lyhyitä puhekomentoja, kuten "seuraava", "toista". Silloin kännykkä voisi vain lojua pöydän kulmalla, eikä siihen tarvitsisi koskea likaisin sormin. Ehkä tällainenkin ratkaisu nähdään vielä jonain päivänä.
]]>2007-10-11T21:44:00+03:002019-09-27T23:08:52+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/10/reseptikasaisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Nukkumatti vei omaan huoneeseen]]> Aluksi hieman mietitytti omassa huoneessa nukkumisen reiluus. Vanhemmat kun saavat edelleen nukkua yhdessä vierekkäin, mutta toinen laitetaan yksikseen nukkumaan. Itsekin olen avioliittovuosien aikana huomannut, että nukahtaminen on hitaampaa, jos ei se oma kulta ole siinä vieressä. Mutta ehkä tämä on sitä lapsen kasvattamista. Tosin kaikki epäilykset kaikkosivat itsekkään ilon myötä huomatessani miltä tuntuu taas omistaa (puoliksi) oma makuuhuoneensa. Voi kömpiä sängyyn miten äänekkäästi haluaa, pinnasänky ei estä kulkemista, eikä sängyssä loikoilu ja lueskelukaan ole enää mahdotonta. Vaatekaapin sisältöönkin voi illalla tutustua valot päällä, ja aiemmin pimeässä harrastettu vaatteiden käsikopelointi on vain häilyvä muisto.
Vaikka neiti nukkuukin kiltisti omassa sängyssään, eikä hänelle (vielä) ole pälkähtänyt päähän pyrkiä sieltä pois, eivät yöt ole paljoakaan rauhallisempia kuin aiemmin. Nyt hän vain huutelee yön pimeydessä jotakuta luokseen, tyypillisesti äitiä. Ja jos silloin isä sattuu kurkistamaan oven raosta, on tervetulotoivotuksena äkäinen "Mene pois!". Positiivista siinä on sentään se, että silloin usein riittää viiden minuutin äänekäs käyskentely suljetun oven takana, jonka jälkeen isä voi hipsiä takaisin sängyyn. Ja kaikki voivat jatkaa uniaan. Seuraava etappi nukkumisen opettelussa onkin itsekseen nukahtaminen. Sitäkin on hieman päästy kokeilemaan, tosin Aleksandra ei ole tainnut sitä itse hokata, vaan tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena leikkinä. No, leikkiähän tuo lapsen elämä saakin olla.
]]>2007-10-08T21:27:00+03:002019-09-27T23:08:55+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/10/nukkumatti-vei-omaan-huoneeseenisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Hintavertailu]]>http://www.kauppatori.fi, jota kautta pääsee vertailemaan ruokaostoskorien hintoja eri kauppojen välillä. Varsin mielenkiintoinen sivusto. Yllättävä tieto oli, että Tampereella Sokos ja Stockmannin Herkku sijoittuvat halvimpien ruokakorien kärkeen.
Täydellistä kauppakori.fi:n tieto ei ole, sillä se perustuu käyttäjien syöttämiin hintatietoihin, ja niiden puuttuessa käytetään keskimääräisiä hintoja. Valmiit mallikorit eivät välttämättä vastaa täysin omaa ostoskäyttäytymistä, mutta rekisteröitymällä ja pienellä vaivalla voi luoda oman ostoskorin. ]]>2007-09-18T20:35:00+03:002019-09-27T23:08:57+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/09/hintavertailuisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Vihdoin valmista!]]> Kaikki alkoi neljä vuotta sitten etsiessämme uutta asuntoa. Huoneita piti olla kolme plus keittiö, jotta mahtuisimme sinne myös jälkikasvun kanssa, joka kylläkin siinä kohdassa oli vain pieni pilke silmäkulmassa. Useamman vuoden saimmekin nauttia työhuoneeksi kutsutun huoneen avaruudesta, joka kumma kyllä vuosien myötä alkoi kerätä yhä enemmän tavaraa.
Kolme vuotta sitten tuli aika päivittää kodin tietokone, ja jo tovin aikaa oli ollut minulle itsestään selvää, että hankimme kannettavan tietokoneen. Ja samoin langattoman verkon. Iso pöytäkoneen kotelo ja kookas kuvaputkinäyttö olivat hyvin mahtuneet työhuoneeseen, mutta suunnitelmissa siinsi jo lastenhuone. Tai ainakin minun suunnitelmissani. Joskus tuntui, että lienenkö hieman vinksahtanut kun suunnittelen tällaisia asioita näin reilusti etukäteen. Mutta oli se ainakin hyvä perustelu ostaa hieno kannettava (ja sijoittaa vanha pöytäkone vaatehuoneeseen palvelinkoneeksi :-).
Kaksi vuotta sitten aloin suunnitella haluamanlaiseni työpöydän rakentamista. Kompakti, ergonominen ja korkeussäädettävä. Kun Aleksandra oli jo reilun vuoden vanha, Kaisa sai hieman jo toppuutella intoani laittaa työhuone muuntautumisleikkiin. Näin ollen vasta viime kevänä työpöytäsuunnitelmat alkoivat konkretisoitua, ja samoin kävi ilmi, että Aleksandran lainapinnasängyn omistaja tarvitsi sängyn takaisin syksyn aikana. Jokainen menestyksekäs projekti tarvitsee deadlinen, ja nyt sellainenkin ilmaantui! Kesälomalla ahkeroinkin autotallissa uniikin lopputuloksen ja se sijoitettiin lopulta olohuoneeseen. Jos sattuu kiinnostamaan, täältä voi vilkaista miltä pöytä näyttää.
Edessä oli enää entisen työhuoneen muodonmuutos. Ja se oli (lompakkoa)kirpaisevin osa, mutta myös työläin. Tapetit pistettiin vaihtoon ja samassa yhteydessä katto ja päätyseinä maalattiin. Tapetti, varsinkin naisväen makua miellyttävä, on yllättävän kallista, eikä maalikaan ilmaista. Kohdistettava tapetti, erilaisesta tapetista koostuva alaosa erotettuna boordilla yläosasta takasivat riittävästi puuhaa kokemattomalle tapetoitsijalle. Miltei kahden viikon illat kuluivat remonttiprojektin parissa. Lopulta hankittiin uusi matto, uudet verhot ja Aleksandralle oma sänky. Sisustukselliset yksityiskohdat jätin suosiolla Kaisan huoleksi. Lompakkoni valitti hiljaa, mutta tätähän olin itse suunnitellut vuosikaudet, joten täytyi vain uskoa visioonsa lasten huoneesta ja hillitä sisäistä Roope-Ankkaansa.
Aleksandra itse silmin nähden pitää omasta huoneestaan, joten uhraukset ja hiki eivät ole menneet hukkaan. Tätä kirjoittaessa hän on jo nukkunut kolme yötä omassa sängyssään, omassa vuoteessaan.
Tarinan opetus on se, että pikku hiljaa työskennellen pääsee lopulta tavoitteeseensa. Eikä haaveiden aina tarvitse olla suuria, vaan ihan arkisistakin asioista voi saada iloa. En tiedä tulitteko tästä tarinasta lopulta hullua hurskaammaksi, olisin hyvin voinut kirjoittaa pitempäänkin ja vuolassanaisemmin, mutta en halunnut ketään pitkästyttää. Tarkoitukseni oli jakaa oman onnistumisen iloni ja tyytyväisyyteni lopputulokseen teidän kanssanne, hyvät lukijat. Tästä on hyvä lähteä aloittamaan taival kohti uusia unelmia, pikku hiljaa pienin lapsen askelin.
]]>2007-09-11T20:57:00+03:002019-09-27T23:09:00+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/09/vihdoin-valmistaisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Lastenistuin, osa 2]]>ikivanhasta lastenistuimesta. Nyt törmäsin toiseen mielenkiintoiseen variaatioon.
Varsin pelkistetty ratkaisu, mutta pyörän kyytiin mahtuukin kaksi lasta, yksi eteen ja yksi taakse. Pyörässä oli kiinankielistä tekstiä, liekö tuotu sieltä suoraan. Epäilen kenenkään myyvän suomessa tuollaisia istuimia. Mikä harmi :-).
]]>2007-08-29T23:16:00+03:002019-09-27T23:09:02+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/08/lastenistuin-osa-2isansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Käsi oli pipi]]> Aina ei huonosti päättyvän tilanteen syy ole lapsen uteliaisuudessa ja jääräpäisyydessä. Vielä alkukesästä Aleksandra piti kovasti siitä, että häntä pyöritettiin ympäri ottamalla käsistä kiinni. Siis minä otan kiinni, nostan ja pyörin itseni ympäri niin, että lapsi pyörii mukana jalat ilmassa. Se oli hauskaa meistä molemmista kunnes eräällä kerralla kuului selkeä napsahdus Aleksandran käsivarresta. Ja hetkeä myöhemmin hän piteli itkuisena rannettaan. Kun muutaman tunnin jälkeen tilanne ei näyttänyt muuttuvan, vaan pienikin käden liikuttaminen toi kyyneleet silmään, oli edessä käynti terveyskeskuksen päivystyksessä. Itsekin olin huolissani ja kovasti pahoillani aiheuttamastani tilanteesta, vaikkakin se oli täysin tahaton.
Terveyskeskuksessa lääkäri tutki käsivarren eikä löytänyt heti mitään murtamaa tai vastaavaa. Ymmärsin kuitenkin, että tämän tyyppiset tapaukset ovat kohtuullisen tavanomaisia seurauksia lasten roikottamisesta tai pyörittämisestä. Tosin kyseessä ei tyypillisesti ole ranne vaan kyynärluun murtuma tai irtoaminen kiinnityspisteestään, siis jos nyt oikein ymmärsin. Meidät lähetettiin röntgeniin ja se on edelleen yksi epämiellyttävimmistä tapauksista Aleksandran lääkärireissuissa. Vaatii hieman itsensä kovettamista, että pystyy pitämään valtoimenaan itkevän lapsen kipeää kättä paikallaan röntgen pöydän päällä.
Röntgen-kuvista ei kuitenkaan löytynyt mitään murtumaa, joten meidät passitettiin kotiin tarkkailemaan tilannetta. Neiti alkoi olla jo kovin väsynyt ja mietityttikin kuinka paljon lohduttomuudessa oli kyse pelottavasta tilanteesta. Jotain oli varmasti oikeasti sattunut, mutta ehkä tunteet olivat tehneet asiasta isomman kuin se oikeasti oli.
Seuraavana aamuna Aleksandra muisti heti, että käsi oli ollut kipeä. Hän pyöritteli kättään muutaman kerran ja totesi sen olevan kunnossa. Pjuuh! Mikä helpotus! Sen verran kuitenkin isä ja tytär pelästyivät tapauksesta ettei pyöritysleikkiä ole toiste leikitty. Teitä muitakin on nyt varoitettu.
]]>2007-08-22T21:31:00+03:002019-09-27T23:09:05+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/08/kasi-oli-pipiisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Kesämuistelo]]> Siis varsin rentoa meininkiä, jonka vetovoiman tuntui jo unohtaneen palatessaan työpaikalle. Jäinkin pohtimaan miten tälläisen hyvien päivien muiston saisi kantamaan pitemmälle syksyyn. Jos olisimme tehneet jotkin lomamatkan, niin se jo erilaisena kokemuksena varmasti pysyisi mielessä. Mutta miten muistaa rentoa oleskelua kotipiirissä? Mikä on matkamuisto kotilomasta, jota vilkaisemalla pystyy palaamaan loman kohokohtiin? Olisiko pitänyt säilöä yksi pihalta rahdatuista kivistä, vai ottaa muistoksi yksi pilli lukuisista mehuhetkistä? En tiedä, mutta ehkä ei ole vielä liian myöhäistä. Luulen, että oleellista on vain se, että esine tuo muistot mieleen, ei se onko se alunperin aidosta tilanteesta.
Rehellisyyden nimissä täytyy todeta ettemme koko lomaa aivan kotinurkissa nyhjänneet. Isovanhempien mökeillä käytiin, yhdet häät vietettiin ja teimme myös retken Titi-Nallen taloon. Aleksandra oli alle 2-vuotiaana aavistuksen verran pieni, mutta hieman isommille lapsille talosta näytti löytyvän jos jonkinmoista puuhaa. Alle 2-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi, mikä ehkä kertoo kohdeyleisön iästä. Ei silti, mekin siellä viihdyimme, maalattiin ja leikkikeittiössä kokattiin. Jos huvipuistomeininki ei nappaa, ja vierastaa vielä valvavirran (ulkomaista) lelumuotia, niin Titi-Nalle ja hänen talonsa ovat tutustumisen arvoisia asioita. Bonuksena täytyy talosta vielä todeta, että joka huoneesta löytyi vanhemmille tuoli ja luettavaa, Tekniikan Maailmoja ja sisutuslehtiä. Sinne ensi kesänä rentoutumaan. ]]>2007-08-19T21:44:00+03:002019-09-27T23:09:08+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/08/kesamuisteloisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Kokki 2v]]> Aleksandrakin täytti tällä viikolla täydet 2-vuotta. Yhtäkkiä siinä pienestä vauvasta kapalossa on tullut puhua pälpättävä pikku neiti. Pidimme (perinteiset?) synttärijuhlat ja lähisuku oli kutsuttu paikalle. Sen lisäksi, että päivänsankari sai lahjoja, olivat postissa saapuneet onnittelukortit suuri ilon aihe, suorastaan hämmästyttävän suuri. Sen lisäksi ne ovat palvelleet hyvin posteljooni-leikeissä, ja itse asiassa enpä muista koskaan nähneeni näin paljon iloa tuovia ja hyvin käytettyjä kortteja. Hyvä pitää mielessä näin tekstiviestien ja sähköpostien aikakaudella.
Loppuloman vietin puukäsityötaitoja harjoittaen. En ole ainakaan omasta mielestäni mitenkään kummoinen nikkaroija, mutta kummasti käsillä tekeminen tuottaa minulle mielihyvää. Olen tehnyt suurin piirtein yhden tai kaksi puutyötä vuodessa, usein olen antanut ne lahjaksi. Aleksandran syntymäkesänä uurastin kehdon, ja tällä kertaa oli vuorossa synttärilahja nuorelle kokille.
Täytyy myöntää, että olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka laadun suhteen jouduinkin tyytymään kompromisseihin. Ja jos tarkkoja ollaan, unohtui siitä jopa vääntönuppi uunin päälle kytkemiseksi. Mutta on sillä jo perunat keitetty ja pyykkipoikanakit paistettu, puhumattakaan "herkullisesta" (leikki)kissa paistoksesta, jonka eräs synttärivieras huolimattomuuttaan iskosti pikku neidin päähän :)
]]>2007-08-17T22:51:00+03:002019-09-27T23:09:10+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/08/kokki-2visansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/<![CDATA[Nettiruokakauppa]]>http://www.ruokatori.fi palvelun käytöstä. Ruokatori.fi on päivittäistavara-, eli käytännössä ruokakauppa netissä. Teet ostoksesi selaimella, maksat luottokortilla tai nettipankilla, ja ostokset tuodaan kotiovellesi.
Minusta ajatus nettiruokaostoksista on hyvä. Ei autoilua markettiin, ei jonottamista, ei tappelemista lasten kanssa. Aikaa ja hermoja säästyy. Vielä mitä isompi perhe, sitä suurempi hyöty, sillä kukapa niitä maitotölkkejä suurperheelle haluaa kantaa itse kotiin asti. Olen hieman perso kaikelle uudelle, joten päätin kesälomalla kokeilla käytännössä nettiruokaostoksilla käymistä.
Tästä lystistä joutuu tietysti maksamaan. Jokaiseen tilaukseen laitetaan 10e toimitusmaksu, joten aivan pienia ostosmääriä ei kannata tehdä. Minusta 10e lisämaksu on perusteltavissa siitä ilosta, että ostokset tuodaan kotiin, mutta meidän perheen tavanomaiseen ruokakauppaan, S-markettiin, verrattuna ostokset myös maksavat selkeästi enemmän. Pikaotannan perusteella erot eivät ole yksittäin lueteltuina suuria, muutamia kymmenia senttejä, mutta ruokien hintahaitarissa tuo on varsin reilu ero. Ja kertautuu kun tavaroita on monta. Eikä tähän ole vielä laskettu, että S-omistajajäsenenä saisin bonusta (eli tavallaan alennusta) tavallisesta ruokalaskustani.
Toimitus sujui mallikelpoisesti. Olin ilmoittanut, että puuttuvia tuotteita saa korvata, jos pyytämiäni ei ole tarjolla ja niitä oli korvattu yllättävän usean ostoksen kohdalla. Sinänsä ok, mutta tuli tunne ettei voi olla kovinkaan varma mitä lopulta saa. Jos taasen ei halua korvata, niin joutuu kuitenkin menemään kauppaan hakemaan itse korvaavat tuotteet.
Se oli yllättävää, että useamman tuotteen kohdalla olinkin tilannut hieman muuta kuin olin ajatellut. Esim. punaisen paprikan sijaan sain oranssia, normaalia isompaa tomaattipyreetä, 1.5L sijasta 0.5L limsaa. Tämä oli täysin minun mokani, olin tilannut juuri niitä mitä sain, mutta virheideni määrä kertoo hieman webbikäyttöliittymän helppokäyttöisyydestä. Kaikista tuotteista ei ollut esimerkiksi kuvia.
Vielä muutama sekalainen huomio: Tilausta tehdessään joutuu hieman ennakoimaan tarpeitaan, sillä ennen klo 14.30 tehdyt toimitukset tehdään seuraavana päivänä. Ei siis viime hetken lisäyksiä kauppalistaan. Toimitusajankohdaksi ilmoitetaan tietty aikahaarukka, joten pitää varautua olemaan sinä aikana kotona (useampi tunti). Pakasteita ei Ruokatorilta saa. Lähiruoka ja luomu puuttuvat myös. Hedelmien tilaaminen sadoisssa grammoissa on hieman epämääräistä. Kuinka monta omenaa mahtuu 300 grammaan? Tällä kertaa kaksi. Pieniä asioita, joiden kanssa ajan myötä varmasti oppii elämään, jos nettiruokakaupan hyvät puolet houkuttelevat.
Kaikenkaikkiaan nettiruokakaupan idea on hyvä, mutta normaali perheen kauppareissun korvaajaksi siitä ei oikein vielä ole. Varsinkaan kun kovin usein juostaan halvan ruuan perässä. Jos nettiruokakaupasta saisi aavistuksen halvemmalla 10e toimitusmaksu ei kirpaisi pahasti. Kerralla voisi ostaa kuivamuonaa, esim. tomaattimurskaa ja muita säilykkeitä pitemmän ajan tarpeiksi, mutta nyt hinnat olivat ainakin minun tapauksessani korkeammat, mikä torpedoi idean. Ja olen tunnetusti säästäväinen mies :) Nettikaupan käyttöliittymäkin olisi voinut olla parempi, näin Web 2.0 aikakaudella rima on korkeammalla. Mutta loppujen lopuksi, jos raha ei ole ongelma ja haluaa välttyä kauppakassien raijaamiselta, niin ruokatori.fi voi olla kokeilemisen arvoinen asia. ]]>2007-07-20T23:03:00+03:002019-09-27T23:09:12+03:00https://isansilmin.vuodatus.net/lue/2007/07/nettiruokakauppaisansilminhttps://isansilmin.vuodatus.net/
