Nyt täällä koti Suomessakin riittää lämpöä, mutta huhti-toukokuun vaihteessa tilanne oli toinen. Onneksemme kävimme juuri silloin tutustumassa aurinkoon Limassolissa, Kyproksella.

Lapsiperheet suhtautuvat erilailla matkailuun. Joillekin ei ole mikään ongelma reissata pienen lapsen kanssa ympäri maailmaa. Esimerkiksi Kaisan kummityttö lensi lentokoneella ensimmäisen elinvuotensa aikana enemmän kuin minä olen yhteensä lentänyt 30 vuoden aikana, ja olen minäkin reissuja tehnyt. Toiset perheet taas pysyttelevät visusti kotipiirissä. Meidän perhe on ehkä jostain välimaastosta. Autolla olemme reissaileet, mutta ulkomaanmatkoja olemme pitäneet liian vaivalloisina. Päätimme kuitenkin rohkaistua ja lähteä helpolle etelänlomalle. Omatoimimatkoja on tullut tehtyä, mutta lapsen kanssa meille oli selvää, että hankimme pakettimatkan.

Alle 2-vuotiaat pääsevät ainakin Aurinkomatkoilla mukaan vain 50 eurolla, mutta sillä ei lentokoneesta saa lapselle omaa paikkaa. Aleksandra täyttää kahden kuukauden päästä 2-vuotta, joten ei hän enää varsinaisesti ole mikään sylilapsi. Helsinkistä Kyprokselle lento kesti 4 tuntia, emmekä olisi pidempään kestäneetkään. Sen verran työlästä on lapsen viihdyttäminen ja ruokkiminen ahtaissa tiloissa. Kiitokset lentohenkilökunnalle, joka auliisti lämmitti lastenruokiamme (kyllä, ei paikkaa = ei omaa ateriaa).

Limassasolissa majoituimme Castle hotelliin. Hotelli oli ihan kiva, saivat järjestettyä meille lasten matkasängynkin, kun olimme sitä ennakkoon toivoneet. Hotellin lasten allas oli sen verran syvä, ettei Aleksandraa sinne voinut päästää kuin varpaita uittelemaan, mutta onneksi hyvä hiekkaranta oli pienen kävelymatkan päässä. Mitään pitkää hiekkarantaa ei ainakaan meidän kohdallamme ollut, vaan pieniä poukamia siellä täällä.

Uimavaippoja olimme ottaneet Suomesta mukaan. Tavallisia vaippoja löytyi hyvin lähimarketista, mutta ei uimavaippoja. Lasten ruokavalikoima oli sosetyylistä, eli enemmän pienemmille lapsille tarkoitettua. Onneksi olimme ottaneet kotimaasta myös mukaan useamman purkin yli 1v/18kk tarkoitettuja purkkiruokia. Ne olivat käteviä, kun muuta sopivaa lasten ruokaa ei ollut saatavilla. Huoneistossamme oli avokeittiö vaatimattomine välineineen, ei siellä ilokseen kokannut. Ravintoloista löytyi kyllä syötävää: spagettia, pitsaa, kananugetteja. Ranskalaisia sai syödä kyllästymiseen asti, ja niihinhän Aleksandra tietysti tykästyi. Mielenkiintoinen havainto oli myös, että aikuisten lautaselle ehkä eksyi vihanneksia ja salaattia, mutta lasten annoksista niitä ei kyllä löytänyt vahingossakaan.

Aurinko paistoi yhtä päivää lukuunottamatta ja nautimme olostamme. Elo oli varsin rauhaisaa, koska varsinainen turistikausi ei ollut vielä alkanut. Kun vielä menimme illalla syömään jo kuuden aikaan, ei ollut harvinaista, että olimme ainoat asiakkaat ravintolassa. Iltamenoista ei sitten juuri voinut puhuakaan, kun Aleksandra piti saada ajoissa pehkuihin. Olipa isällä ja äidillä ainakin yhteistä aikaa, joka toisinaan tuppaa kotimaassa jäädä arkijuttujen ja harrastusten varjoon.

Matkamme onnistui hyvin, mitä nyt Aleksandra sai sitten ripulin (salmonella) paluumatkaksi. Limassol oli ihan mukava paikka ja sopii kohtuullisen hyvin lapsiperheellekin, jos vain saapuu kuuman kesän ulkopuolella. Hirveästi viihdykettä ei ole (pieni huvipuisto, pieni eläinpuisto), joten ainakin meillä loma painottui hotellin uima-altaalla ja hiekkarannalla laiskotteluun. Eikä Aleksandralla ollut mitään hiekka- ja vesileikkejä vastaan. Busseja kulki keskustaan päiväsaikaan, mutta ne olivat turistibussi-tyyppisiä, joten matkarattailla liikkuminen oli hieman vaivalloista. Mikään kuvankaunis paikka ei Limassol ole, joten tuskin sinne toista kertaa halajamme. Kyprosekselle sen sijaan ei mikään estäisi joskus palaamasta.