Ajan myötä nurkkiin alkaa kasaantua jos jonkinmoista Aleksandran lelua ja vaatetta. Välillä tuntuu, että koko kämppä on täynnä vain Aleksandran tavaraa, varsinkin lattiat. Käytettyjä vaatteita ja kestovaippoja olen siivonnut vinttiin, mutta vinttikomerokin alkaa olla kohtuullisen täynnä laatikoita, sillä ei siellä entuudestaankaan ollut kovinkaan paljoa tilaa.

Omia tavaroitani olen muutaman kerran vienyt kirpputorille ja muutenkin pyrkinyt vähentämään tavaran hankkimista. Aleksandrankin vanhoilla leluilla ja vaatteilla olisi varmasti kysyntää kirpputorilla, mutta ei niitä ole sinne voinut viedä. Vielä. Nimittäin haaveissa siintää ainakin yksi sisarus vipeltäjällemme, jolloin tavaravuori jälleen kerran olisi tarpeellinen. Ja onhan niissä pitkä penni kiinni, joten niistä ei haluaisi luopua vain ostaakseensa ne uudelleen.

Eikä siinä vielä kaikki. Isovanhemmat ja sukulaiset vaatettavat ja kasvattavat leluvarastoa siihen tahtiin, että väistämättäkin jotkin jäävät vähälle käytölle. Sitten on vielä sukulaisten ja ystävien lainavaatteet ja -lelut, joko juuri käytössä olleita tai sitten kaksivuosikymmentä laatikossa maanneita. No onneksi vahinkoa voi laittaa kiertämään ja pistää Aleksandran vanhoja vaatteita samalla tavalla kiertoon.

Onhan asialla hyvätkin puolensa. On vara mistä valita, eikä oma kukkaro kuitenkaan rasita liikaa. Mutta toisinaan sitä miettii, että voisiko sitä selvitä hieman pienemmälläkin tavaravuorella. Ironista on, että varsinaiset lelut saattavat kiehtoa vain hetken aikaa, mutta oikeat tavarat kuten isän lompakko, avaimet, kännykkä, kattilat ja kauhat jaksavat kiinnostaa kuukaudesta toiseen.

Niin ja eikös, sitten kun pesue viimein saavuttaa halutun kokonsa, olekin aivan välttämätöntä säilyttää vaatteita ja leluja sitten taas lapsenlapsillemme. Aargh! Luovutan. Marssin suosiolla ostamaan muovisia säilytyslaatikoita Vapaa Valinnasta, tarjouksessa 3 kpl 10e. Ja yritän olla ajattelematta, entäs jos se seuraava vipeltäjä onkin poika. Mahtaisiko hän tykätä vaaleanpunaisista vaatteista ...