Tänään Aamulehden sunnuntain Asiat-osassa oli koskettava tarina kolmen lapsenperheestä, jonka äiti kuoli yllättäen vuosi takaperin. Minua tarina kosketti syvästi ja muutama kyynelkin vierähti. Aviomiehenä ja isänä perheen isän kohtaloon oli helppo eläytyä ja se taisi nostaa tunteet pintaan.

Sen jälkeen, kun miehestä ja naisesta tulee äiti ja isä, koskettavat tälläiset perhetragediat entistä enemmän. Itse asiassa juuri ne, joissa toiset perheenjäsenet joutuvat jatkamaan elämäänsä ovat kaikkein koskettavimpia.Traagisia ja surullisia ovat myös ne tapaukset, joissa koko perhe on saanut surmansa, mutta niiden kohdalla on jotenkin helpompi olla välinpitämättömämpi, kieltäytyä eläytymästä.

Aamulehdessä todettiin perheen äidin kuolemasta, että nuorten ihmisten selittämättömät kuolemat ovat hyvin harvinaisia. Äkkiä ajatellen se huojentaa,usein siis kuolemaan johtavat jotkin jäljet, esimerkiksi sairaus, joten tilanne ei tule täysin yllätyksenä. Mutta kun tarkemmin miettii, meillä on olemassa yksi vaara, joka huonossa tapauksessa voi viedä hengen keneltä tahansa päivänä minä hyvänsä. Liikenne. Vuosittain liikenteessä kuolee n. 400 ihmistä. Kuinka monet heistä ovat isiä ja äitejä? Oloaan voi taas helpottaa sillä, että tuo määrä on vain  0,008% Suomen väestöstä. Siis kohtuullisen epätodennäköistä, jos vain oma käyttäytyminen on järkevää. Mutta silti on olemassa mahdollisuus.

Elämä on lahja. Emme ole voineet vaikuttaa, että saimme sen ja jonain päivänä se otetaan meiltä pois, ennemmin tai myöhemmin. Fiksut vanhemmat miettivät hetken myös tilannetta: entä jos minulle tai meille käykin huonosti? Miten puoliso ja lapset pärjäävät?

Hiljaittain Aamulehdessä oli artikkeli henkivakuutuksista, ja siinä todettiin ettei suinkaan kaikilla vanhemmilla ole sellaista, ei edes vaikka niskassa olisi iso asuntolaina. Pahimmassa tapauksessa voi siis käydä niin, että se hiellä ja rakkaudella pystytetty talo joudutaan myymään, koska leskellä ja lapsilla ei ole rahaa sitä pitää. Kannattaa miettiä asia läpi. Silti mikään ei pakota ottamaan henkivakuutusta tai lainaturvaa, mutta silloin se on tietoinen valinta (pienestä) riskistä. Esimerkiksi meidän perheessä vain minun kuolemani varalta on meillä lainaturva. Tämä siksi, että ainakin tähän saakka perheen talous on ollut mitoitettu minun tulojeni mukaan. Jättämällä toisen puolison pois, olemme halunneet säästää. Seuraavan asunnon kohdalla ja lapsien lisääntyessä tilanne on jo todennäköisesti toinen.

Oli henkivakuutusta tai ei, niin jokainen perheenpää voisi käyttää muutaman tunnin kirjoittaakseen ylös eräänlaisen kriisipaketin. Se sisältäisi kootusti listan perheen talouteen ja elämään liittyviä tietoja. Missä perheen rahat ja sijoitukset ovat? Entä vakuutukset? Mitä laskuja pitää muistaa maksaa? Mitkä ovat tärkeitä puhelinnumeroita? Mitä talon lämmityksestä pitää kuukausittain tarkistaa? Kaikkea sitä mikä puolison pitäisi tietää kun asian normaalisti hoitanut ei pysty sitä tekemään. Surun keskellä ei välttämättä haluaisi alkaa penkomaan paperipinoja ja selvittelemään asioita. Tällaisestä tietopaketista olisi myös runsaasti hyötyä, jos joku ulkopuolinen tulee auttamaan surevaa perhettä. Ja ennen kaikkea tästä tietopaketista saa mielenrauhaa itselleen, että asiat hoituvat myös ilman omaa "korvaamatonta" panosta.